Ilvesjärven taakse painui päivä,

kuin suuri orkesterin soitto,

jatkuen illanvarjojen jousisinfoniana

johon ruskonkultaamat sankat

metsän tenorina yhtyvät.

Vihdoin päivä laski tahtipuikkonsa

järven aaltojen kirjavalle pianonkoskettimelle,

jonne se kultaisena kajona hukkui.

Vastaani hehkuvat kankaan kanervikkojen liedet

kuin saunankiukaan jälkilöylyiset kivet.

Kuusenoksa osoittaa edessäni olevaa polkua,

josta päivä oli juuri kulkenut.

Pian sininen hetki laskeutui maiseman ylle

ja vaihtui öiseksi elegiaksi.

Edvin Piira (runokokoelmasta Päivän soitto)

Lähtösi jälkeen

rannan kivet ovat kaunistuneet

aaltojesi syleilystä.

Tuulessa kuulen kuiskauksesi

"Rakastan sinua

toisella rannalla"

Edvin Piira (runokokoelmasta Oodi vuodenajalle)

Syvältä olkien viidakosta,

kurkoittaa ruiskukka

Taivaansineä rukoilleen.

"Anna meille jokapäiväinen

leipämme

ja silmillemme sininen kauneus."

Edvin Piira (runokokoelmasta Oodi vuodenajalle)

Hetken innostuin,

pysähdyin,

mietin.

En tehnyt mitään.

Edvin Piira (runokokoelmasta Näkymättömään

taustaan piirretty ajankuva)

Täällä hämärtyvän illan rannala

sytytän kynttilän

ja lähetän sen aaltojen mukana luoksesi

Kaisloissa haaveileva tuuli,

älä sammuta.

Edvin Piira (Runokokoelmasta Päivän soitto)

Kuka täydellisimmin voi kiittää

saamistaan lahjoista,

kuin se joka luonnossa ruokaillessaan

saa laittaa leipänsä kivelle

tietäen, että luoja on asettanut kiven

hänen lähelleen tätäkin tarkoitusta varten.

Edvin Piira (runokokoelmasta Päivän soitto)

Usein huominen ei tule sellaisena

jona sitä odottaa.

Siitä on pois paras tai huonoin

siinä on eilisen maku.

Kuitenkin ripaus uutta joka houkuttaa

tavoittamaan sitä.

Edvin Piira (runokokoelmasta Päivän soitto)

Helteisenä päivänä

etsin sinua

näännyttävältä torilta,

puiden varjoista,

rannalta aaltojen luota.

Löysin sinut

illan hehkuvassa tulessa

matkalla kotiin.

Edvin Piira (runokokoelmasta Luoteen kullasta koillisen kultaan)